ISÄNMAAN HISTORIAA MAANPUOLUSTUSHENGESSÄ

Esi-isämme vapaina Suomenniemellä ja heidän naapurinsa

Toistatuhatta vuotta sitten, jolloin maatamme vielä kauttaaltaan peitti kohiseva korpi, ja nykyistä vuolaammat virrat vyöryttelivät vesiään kohti merta, saapui Suomen suku vuosisataisen vaelluksensa päätettyään siihen maahan, jonka kansojen Jumala oli sille asuttavaksi määrännyt. Siihen, missä synkkä metsä aukeni siintäväksi järven seläksi, ja vihreä koivikko reunusti rantaa, pysähtyi vaeltaja, kaivoi kontistaan terävän kirveen, ja kohta makasivat metsän valtiaat maassa ja kaski odotti siementä. Uutuuttaan hohtava salvos kohosi koivikon laitaan, karjan kellot kalkattivat metsässä, ja riistamailta kuului Penin kimakka haukku. Vuosituhantinen suomalainen viljelys Suomenniemellä oli alkanut.

Samalla alkoi myös vuosisatainen taistelujen sarja. Kademielin väijyi hintelä lappalainen uuden tulokkaan puuhia, mutta miehen leveät hartiat lienevät jo kaukaa tehneet vaikutuksensa. Matala varsi entistäänkin kumarampana väistyi alkuasukas pohjoisemmaksi väkevän korvenraivaajan tieltä. Epäluuloisena seurasi kontio oudon miehen jälkiä ansapoluilla ja kiukkuisesti viheltäen kääntyi metsän suojaan. Liekö aavistanut, että he vielä monet kerrat saisivat verisessä syleilyssä maistaa toistensa väkevää kouraisua? Vihamielisenä kuunteli jylhä kuusikko korvenraivaajan kirveeniskuja, mutta väistyttävä oli senkin niiden tieltä. Katkera taistelu oli syntynyt koskemattoman luonnon ja Suomen miehen välillä.